12. Kangasalla, ei Kangasalassa 7.3.2020

On se kumma miten kouluhommat vaan kasantuu, jos niitä ei tee...

Alunperin suunnitelmissa oli käyttää vapaa lauantaipäivä tehokkaaseen opiskeluun ja rästihommien tekemiseen. Päätettiin kuitenkin (yllätys yllätys) vaihtaa lennosta muihin suunnitelmiin ja suunnattiin luonnon helmaan Kangasalle. 

Jannen isi lähti pitemmälle reissulle ulkomaille ja jätti auton Jannelle hoitoon. Ihan huippu juttu, autollinen elämä mahdollistaa kaikenlaista hauskaa! Katsotaan tuleeko itku, kun auto sitten jossain vaiheessa täytyy palauttaa takaisin virallisen omistajansa hellään huomaan...

Kympin aikoihin aamulla hypättiin autoon ja otettiin suunta kohti Kangasalaa (mahdoinkohan taivuttaa oikein, se on tarkkaa se). Jannen suunnitteleman retken ensimmäinen pysähdys oli Kalevan Prismalla, josta napattiin mukaan retkieväät. Tällä kertaa mukaan tarttui kalkkunanakkeja, hedelmää, keksejä, vauvasmoothieta (mun lempparivälipala <3), pakasteranskalaisia ja nuggetteja. Rainbow:n appelsiininmakuiset jaffakeksit on aina olleet mun ykköslempparikeksejä, joilla äitikin on mua useampaan otteeseen lapsuudessa lahjonut tekemään kaikenlaista. Niitä mä voin syödä paketillisen päivässä ilman sen suurempia ongelmia, sen takia en uskalla niitä kovin usein kaappiin ostaakaan...

Retkikohteena oli Jannen vaarin talo ja lähiympäristö. Se oli paikkana oikein sympaattinen ja tunnelma oli ihanan mökkimäinen. Ikkunasta näkyi peltoa ja metsä häämötti joka suunnassa. Koska elämässä pitää priorisoida ja asettaa hommat järjestykseen, otettiin ensimmäiseksi projektiksi syöminen: bataattiranskalaiset ja nuggetit löysivät tiensä uuniin alta aikayksikön.

Ruoan jälkeen laitettiin puusauna lämpenemään ja suunnattiin apostolikyydillä kohti metsää ja järveä. Alkuperäinen suunnitelma oli kävellä jäätä pitkin läheiseen saareen, mutta se idea kariutui plussakelien myötä. Päädyttiin vain seikkailemaan lähiympäristössä ja syömään eväitä metsän laidalla isolla kivellä istuen. 

Kyllä huomasi että ollaan maaseudulla, jossa kaikki tuntevat toisensa ja moikkailevat toisilleen. Siinä sitten mekin vilkuteltiin kaikille vastaantuleville mummoille ja papoille, takaisin saatiin iloisia hymyjä ja reippaita tervehdyksiä <3

Retki oli hyvä päättää saunomiseen. Ja tottakai lumesta täytyy ottaa kaikki irti: suomalaiseen saunomiseen kuuluu tottakai lumessa kieriminen ja talon ympäri juokseminen ilman turhaa vaatetusta (joka sattui ihan tosi paljon jalkoihin, kun maassa oleva valkoinen veden olomuoto oli lähempänä jäätä kuin pumpulia). Ja pitihän minun tietysti näyttää telinevoimistelussa oppimiani taitoja ja tehdä muutama kuperkeikka vilvoittelutauolla...

Ps. Meillä on Jannen kanssa selkeä työnjako kuvaamisessa:

minä kuvaan luontoa...

...ja janne kuvaa mua :D