Heinin retket 2020

Vihdoin ja viimein pääsin taas tällekin vuodelle luonnonvesiin uimaan! Ihanan kesäpäivän (16 astetta varjossa, pilvetön taivas ja aurinko, kyllä tätä voi optimistisesti jo kesäksi kutsua) lähdettiin Jannen kanssa retkelemään Peltolammille. Järveä kiertäessä huomio kiinnittyi Yksityinen luonnonsuojelualue -kyltteihin. Mistään ei kuitenkaan selvinnyt tarkemmin mikä taho sen omistaa tai edes minkä niminen luonnonsuojelualue on kyseessä. Isin kanssa puhelimessa puhuessa arvuuteltiin voisiko kyseessä olla Peltolammi-Pärrinkosken luonnonsuojelualue, ja kartta olisikin sitä mieltä, että se se olisi. Järven ympärillä meni iso pururatamainen polku, tai oikeastaan lähes tie. Siinä kävellessä tultiin tulokseen, että se olisi loistava pyöräilyyn: tasainen ja kova alusta. Metsään risteili muutama isompi polku ja kartasta katsoessa metsää riittää myös junaradan toisella puolella. Pitää ottaa joskus pyörät alle ja lähteä tutkimaan millaista maastoa löydetään! Ja siis tosiaan minä kävin uimassa, Jann...

Nyt on jo useampi päivä mennyt tällä käsikirjoituksella: aamulla maailman ihanin auringonpaiste päivällä sataa taivaan täydeltä illalla hymyilee taas lämmin aurinko Mikä juttu? Lähdin haistelemaan kevättä ja metsästämään ilta-aurinkoa Pyynikille. Tuolla veden ja luonnon äärellä kevät tuoksuu ihan erilaiselta kuin täällä Kalevassa työmaiden ja talojen keskellä. Eteläpuistosta lähtee ihana polku rantaa pitkin kohti Rosendahlin rantaa. Kiva lenkkipolku luonnon keskellä, jossa autoja tai muuta suurkaupungin melskettä ei näy eikä kuulu. Hiekkatieksi se oli yllättävänkin kuiva, ottaen huomioon että päivällä satoi pitempi pätkä. Yhdessä kohdassa oli vastassa vähän ikävämpi yllätys, kun tienpätkä oli muuttunut mutalammikoksi... Auts :D Vähän olisi houkuttanut käydä uimassa, mutta se jää nyt toiseen kertaan. Vähän ehkä harmittaa että avantouinnit jäi pois tältä vuodelta. Reilu vuosi sitten oltiin partiokavereiden kanssa Lapissa Lemmenjoella viikko hiihtovaeltamassa. Siellä käytiin kerran avanno...

Tänään lähdettiin seikkailemaan Lempäälän suuntaan, toiveena löytää Pirunlinna. VisitLempäälä kertoo Pirunlinnasta näin: Pirunlinna on luultavasti noin 1000 vuotta vanha muinaislinna. Sitä on käytetty asemapaikkana ja vuoren laelta on löydetty myös nykyaikaan viittaavia merkkejä tulenpidosta, eli linna on ollut pitkään käytössä. Seutu on kivikkoista ja mäen pohjoisrinne on jyrkkä. Mäen reunoille on rakennettu vallimaista rakennelmaa kivistä ja siinä on etelän, idän ja lännen suunnalla portit. Kivivalli on kuitenkin menettänyt korkeuttaan ajan saatossa. Linnaa alettiin myöhemmin pitää kansalaisten keskuudessa pirujen rakentamana ja tästä se on saanut nimensäkin. Mäen pohjoispuolella sijaitsee pirunpesäksi kutsuttu siirtolohkareiden muodostama luolamainen syvennys. Tästä luolasta on tehty 90 vuotta sitten kivikautinen nuolenkärkilöydös. Luolan uskotaan olleen suojana matkalaisille tai pidempiaikaisestikin. Paikanpäälle löydettiin helposti laittamalla Mapsiin osoite Hirvenkuru...

Joskus pienenä kysyin äitiltä näin: " Jos joskus haluaa miehen itsellensä ottaa, pitääkö siitä jotain maksaa? " Vielä ei ole mitään laskua tullut, mutta huolenpitoa ja huomiota se kyllä tarvitsee. Viimeaikoina olen keskittynyt ruokkimiseen ja ulkoiluttamiseen! Hienon aurinkoisen illan kunniaksi lähdettiin Jannen kanssa pyörälenkille. Ilta-aurinko hymyili pilvettömältä taivaalta ja ilma oli lämmin. Pyöräillen meneminen on paljon rennompaa kuin rullaluisteleminen: voi vain paahtaa menemään, ilman että täytyy jännittää isoja alamäkiä tai miettiä minkä kulman takana on hyvää asfalttitietä ja missä vaihtuu sorareitiksi. Silloin myös pääsee hieman kovempaa ja jalkoja voi välillä lepuuttaa istuessa. Ensimmäiseksi lähdettiin kiertämään Iidesjärveä. Se on tosi kiva lenkkireitti niin kävelyyn, lenkkeilyyn kuin pyöräilemiseenkin. Pyörillä järvi oli kierretty hetkessä ja yllätyttiinkin siitä kuinka nopeasti se kävi. Pienoinen reilukerho oli lenkillä läsnä, kun koitin pysyä 80-luvun retro...

Nyt on ollut upeita aurinkoisia kevätpäiviä! * koputan puuta* Janne on innostunut pyöräilemisestä ja mä oon pikkuhiljaa herätellyt henkiin jokakesäistä rullaluisteluharrastusta. Me ollaankin nyt muutamana päivänä yhdessä käyty nauttimassa ilta-auringosta ulkoilun merkeissä. On ollu tosi lämpimiä iltoja, lämpötila on huidellut 10-17 asteen välillä, ja valoisaa on ollut melkein kymppiin saakka! Pääasiassa ollaan seikkailtu Härmälässä ja Pirkkalassa, josta löytyy hyviä kohtuullisen tasaisia asfalttipyöräteitä ja ihmisiä on liikkeellä vähemmän kuin keskustan vilskeessä. Ollaan tehty suunnilleen tunnin lenkkejä, joissa kilometrejä on kertynyt vajaa kymmenen. Huippunopeudeksi on aktiivisuusrannekkeen mukaan yltänyt 20km/h, mutta yleensä painellaan suunnilleen 12-15km/h vauhdilla. Se on sen verran nopea, että Jannenkin on mielekästä pyöräillä tahdissa, mutta kuitenkin tarpeeksi hidas että voi hyvin keskustella samalla.   Nyt huomaa että on selkeästi aikuistunut! Pystyy ...

Eilen oltiin Pirkkalassa, tänään luvassa oli toinen lähikunta: Kangasala. Ensin retkeiltiin Kangasalan Lildlille, josta mukaan tarttui jäätelöt sekä pientä evästä metsäretkelle: Haralanharjun näkötornin lähimetsiin. Jäätelöä on tullut syötyä läpi vuoden, mutta nämä oli tämän kesän ekat ulkona syödyt tuutit! Visit Kangasala kertoo Haralanharjusta näin: Haralanharjulta avautuva maisema on valtakunnallisesti arvokas. Sakari Topelius on kirjoittanut siellä runon Kesäpäivä Kangasalla, joka myöhemmin lauluksi sävellettynä on otettu Pirkanmaan maakuntalauluksi.    Näkötornille pääsi autolla näppärästi, tie oli hyvässä kunnossa ja parkkipaikkatilaa oli runsaasti tarjolla. Parkkipaikoilta ei tarvinnut montaakaan kymmentä metriä kävellä, ennen kuin seisoi jo tornin juurella. Asfalttitietä lukuunottamatta metsää oli joka suunnassa silmän kantamattomiin ja polkujakin risteili joka paikassa.  Tornin juurelta löytyi myös muistomerkki Topeliukselle,...