13. Ugissa ja Heinimaassa 13.-14.3.2020

Piti lähteä reissuun ulkomaille, mutta korona sekoitti vähän pakkaa...

Helmikuun lopussa varattiin Jannen kanssa matka Puolaan Gdanskiin. Jonkin aikaa bongailtiin matkatarjouksia, katseltiin eri matkakohteita ja selailtiin useita eri matkasivustoja. Lopulta löydettiin hyvä (opiskelijabudjettiin mahtuva) reissu: meno-paluu lennot 35e/hlö ja 3 yötä Hiltonin hotellissa 90e/hlö!

Ajankohta matkustamiseen voisi olla parempikin. Maailman menoa tällä hetkellä katsellessa ei varmasti tulisi mieleen varata ulkomaanmatkaa mihinkään suuntaan, mutta eipä osattu reissun suuntaviivoja miettiessä ennustaa tulevaisuuteen. Matkaa varatessa korona oli vielä kohtuullisissa rajoissa ja Puolaan matkustamiselle ei ollut Ulkoministeriönkään puolesta huolta tai estettä. 

No miten sitten kävi?

Ei matkustettu ei.

Korona päätti ottaa maailmasta kaiken ilon irti ja nousta pandemiaksi asti. Jouduttiin pitkin viikkoa miettimään lähdetäänkö vai ei, lopulta päätettiin tehdä päätös olla tällä kertaa matkustamatta. Puola oli sulkenut kaikki koulut ja julkiset nähtävyydet, mitäs oltaisiin siinä sitten 4 päivää tehty? Toki koronatapauksiakin Puolassa oli, mutta vähemmän kuin Suomessa. 

Myöhemmin tuli ilmoitus että Puolan rajojen sulkeminen olisi ajoittunut juuri kesken matkamme ja sen johdosta lennotkin oli peruttu. Rahoja ei lentoyhtiö luvannut rahana palauttaa, mutta lupasi että seuraavista lentolipuista saadaan näiden edellisten lippujen hinnan verran alennusta. Nyt katsellaan mitä vakuutusyhtiö sanoo (update: saatiin kaikki rahat takaisin!), mutta onneksi isoista rahoista ei ole kyse. 

No mihin sitten retkeiltiin reissattiin?

No UUTEENKAUPUNKIIN tottakai!

Kodin neljää seinää on jo ihan tarpeeksi katseltu, varsinkin kun myös TAMK suljettiin ja opiskelu siirtyi kotona toteutettavaksi etäopetukseksi. Johonkin haluttiin lähteä Jannen kanssa tuulettumaan, joten hypättiin autoon ja otettiin suunnaksi mun koti-koti. Eli mentiin katsomaan äitiä, isiä ja Mökö-koiraa💗

Uusikaupunki on mielettömän ihana kesäkaupunki ja suloinen pikkukaupunki. Meri on tuotu keskustaan asti, puutaloalue on täynnä tunnelmaa ja luonto on lähellä. Ukissa on kaikki palvelut mitä tarvitsee ja vähän enemmänkin, harrastusmahdollisuuksiakin löytyy kohtuullisesti. Itse en kuitenkaan usko että koskaan muutan takaisin.

Uudenkaupungin katukuvaan on viimeaikoina panostettu, ja Pasklahden (kyllä, tällä nimellä se paikallisten keskuudessa tunnetaan, voidaan puhua myös Kaupunginlahdesta) ranta on remontoitu viihtyisäksi ja upeaksi. Tunnelmaa on luotu valoilla ja merellinen kulttuuri tuotu erilaisilla sitaateilla. Siinä sitten illalla käytiin Mökön kanssa ulkoiluttamassa järvisuomalaista Jannea meren äärellä.

Rantaan on tehty suuret kehykset, jotka luovat "ikuisen muuttuvan taulun Uudestakaupungista". Se luo monia mahdollisuuksia erilaisille valokuville ja on ideana sekä toteutuksena kekseliäs ja upea. 

Uudestakaupungista löytyy kesäisin paljon hienoa ulkoilukohteita ja retkeilymahdollisuuksia tuulimyllyistä metsälaavuihin. Täytyy kesällä inspiroitua entisistä kotikulmista ja käydä katselemassa ja kiertämässä kaupunkia.

Kun oli pari päivää syöty äitin ja isin kokkaamia huippukotiruokia, suunnattiin takaisin Pirkanmaan maaperälle. Lukemattomia kertoja olen auton ikkunasta bongaillut Heinimaa-kylttiä ja unelmoinut sen kuvaamisesta. TÄLLÄKERTAA SE HAAVE TOTEUTUI! Huittisten jälkeen voi silmiään lepuuttaa Heinimaahan ohjaavalla kyltillä, laitettiin bussipysäkille auto parkkiin ja luottokuvaajani pääsi räpsimään huippuotoksia minusta ja kyltistä. Tässä kuva tuosta upeasta maahani johdattavasta opasteesta, instan puolelle on ikuistettu minun ja kyltin ensikohtaaminen. 

Heijastinlapaset on olleet mun tämän talven teemana. 

Olen niitä kutonut sekä itselleni että Jannelle, sekä Jannen kummitytöllekin. 

Muistetaanhan näkyä pimeässä!