25. Koskiseikkailu ja kultakaivos 26.4.2020

Eilen seikkailtiin Ylöjärven perämetsissä Jannen, Jannen äidin ja Jannen veljen kanssa. Jonkun aikaa istuttiin autossa matkalla entiseen Kuruun. Mä oon niitä ihmisiä jotka tykkää nukkua autossa, ja pitemmillä matkoilla onkin vaikea saada silmät pysymään auki. Se tasainen hyrinä, rentouttava lämpö, mukavat pehmeät penkit... Oih, pääsispä taas nukkumaan autoon💛

Ensimmäisenä suunnattiin Jylhänkoskelle. Isoin pudotus koskessa oli luonnossa paljon isompi kuin miltä se kuvissa näyttää, veden pauhu kuuluikin pitkälle metsään ennen kuin oli pisaraakaan vettä näkyvissäkään. 

Mä tykkään vedestä elementtinä tosi paljon, niin kuvauskohteena kuin retkeilymaiseminakin (ja toki myös juomana...). Uudessakaupungissa harrastin meripartiota 13 vuotta, ja olikin pieni kriisinpoikanen kun tänne Järvi-Suomeen muuttaessa meri vaihtui järviksi ja partiotoiminta maapartioon.

Seurattiin koskea pidemmälle, ja katsottiin mihin se johtaa. Virtaus oli monessa paikassa kova ja mutkienkin jälkeen löytyi jos jonkinlaista kovan virtauksen kohtaa. Loppujen lopuksi joki päättyi isoon altaaseen, jonka jälkeen vesi virtasi toiseen altaaseen, ja seuraavaan ja seuraavaan... Mihin lie loppujen lopuksi päätyy.

Kun on hetken vaellellut metsässä ja varonut kastelemasta sukkiaan ja kompastumasta jokaiseen uhkaavasti polun keskellä makoilevaan puuhun, alkaa olla jo nälkä. Seuraavaksi suunnattiinkin nuotiopaikan äärelle. Jonkin matkan päässä koskesta sijaitsee Susitörmän kota. Vaikka suuri osa tulipaikoista on koronan vuoksi suljettuina, oli tuo kota käytettävissä. Geokätkökin löytyi lähistöltä!

Jannen äiti oli ylittänyt kaikki odotukset ja pakannut mukaan vaikka ja kuinka paljon kaikkea hyvää evästä. Mukana oli makaronisalaattia, kahta eri sorttia makkaraa lisukkeineen, suklaabanaaneja, vaaleita leipiä ja tummia lämppäreitä, pullaa, kahvia, teetä ja 2 eri mehua. Ei todellakaan jäänyt nälkä!💙

Ei mikään perusvalkoinen kertis, kunnon ekohaarukka!

Jottei retki loppuisi liian lyhyeen, käytiin katsomassa vielä kahta muuta paikallista nähtävyyttä. Toinen niistä oli Vahonkoski, jossa vesi virtasi yhtä komeasti kuin edellä mainitussa kohteessa. 

Kosken vieressä, hienoilla näköaloilla kohti koskea, oli toinen tulipaikka. Tällä kertaa se jäi korkkaamatta, mutta siinä voisi joku aurinkoinen kesäpäivä olla upea levähdyspaikka!

 

Viimeisenä etappina ennen kotiinlähtöä käytiin pyörähtämässä Haverin kultakaivoksella. Kovin paljon mitään nähtävää siellä ei enää ole, kaivos on täynnyt vedellä ja näyttää lähinnä järveltä. Lisätietoa kaivoksesta täältä!