26. Eksymässä Iso-Naistenjärvellä 27.4.2020
Retkeen valmistautuminen:
1. Kaverit houkuteltu mukaan, porukka kasasssa
2. Retkikohde valittu: Iso-Naistenjärvi
3. Alakerran naapurin instagramista stalkattu hänen retkikuviaan kyseisestä paikasta
4. Aikataulu sovittu
5. Eväät hankittu
6. Varusteet pakattu ja vaatteet päällä valmiina lähtöön
No mikä kusi kaiken tämän perusteellisen valmistautumisen jälkeen: Ei ollut hajuakaan mistä reitti lähtee!
Okei, eli luettiin tarkkaan kuvaus paikasta ja ohjeet lähtöpaikasta. No ei saatu ohjeista kunnolla selvää, kun Pirkkala ei kovin tuttu paikka ollut kenellekään. Katseltiin sitten tuolta sivustolta löytyvää maastokarttaa, verrattiin sitä GoogleMapsiin, ajeltiin ympäri Pirkkalaa ja yritettiin löytää mitä tahansa luontopolun parkkipaikkaa muistuttavaa. Oikeilla tienoilla oltiin aikamme pyöritty, mutta ei löydetty lähtöpaikkaa.
Päätettiin vaihtaa taktiikkaa: laitettiin GoogleMapsiin osoitteeksi tuo järvi ja suunnattiin sitä kohti. Sovittiin, että jätetään auto johonkin mihin saadaan, ja lähdetään suunnistamaan metsän läpi.
Tuosta vihreän merkin kohdalta lähti tuollainen helppo ja järkevä tie järvelle. Siitä ei kuitenkaan menty (takaisin matkalla pois metsästä toki tultiin tästä, koska haluttiin nähdä mihin alkupisteeseen merkittyä polkua seuraamalla pääsisi), koska no, puomi keskellä tietä ja tuollaiset kesämökkien numerokyltit ei oikein houkutelleet.
Meillä oli auto tuossa sinisen pallon kohdalla. Se oli tuolla tienpätkällä ainoa kohta, johon sai auton laitettua järkevästi parkkiin. Siitä lähti ylös metsään tuollainen hieman kyseenalainen työkoneiden kulkureitti, joka johti hakkuuaukealle. Siitä seikkailtiin kohti järveä, ilmansuuntia katsellen ja ilman polkuja rämpien.
Ajettiin kotiinpäin jatkaen Keskisentietä eteenpäin, jotta nähtäsiin mistä löytyy joku järkevä lähtöpaikka reitille. Tuon sinisen pallon kohdalla oli isot kyltit ja opasteet sekä siitä lähti tie metsään oikeaan suuntaan. Jos tuolla haluaa seikkailla, suosittelen tuota lähtöpaikkaa lämpimämmin kuin tuota mistä itse läksimme matkaan!
Onko tuo paras lähtöpaikka? Mistä reitille kannattaa lähteä?
E n t i e d ä. Selvitellään sitä lisää tulevaisuudessa!
Miten itse retki loppujen lopuksi meni?
Aluksi lähdettiin tosiaan seikkailemaan hakkuuaukean lävitse. Siinä suunnisteltiin ilmansuuntiin ja Mapsin kompassiin turvautuen (oikea kompassi ois ollu huippu olla mukana!). Mitään oikeaa polkua tuolla ei mennyt, vaan rämmittiin menemään milloin mitäkin maastoa ja työkoneen jälkeä seuraten. Mulla on tunnetusti hyvät reittivalinnat, joita Reetta ja Janne seurasivat kuuliaisesti perässä.
| Kun bongattiin ensimmäinen linnunpönttö, tiedettiin että ollaan oikeilla jäljillä! Niitä kun on kuulemma viljelty retitin varrelle. |
Järven rannalta löytyi mukavannäköinen laavu ja nuotiopaikka, sekä useampi retkipöytä veden ääreltä. Laavussa oli juuri tuolloin joku toinen retkiporukka, joten ei haluttu mennä sinne samaan aikaan (eikä näin korona-aikana sellainen taida olla edes suotavaa).
Jatkettiin polkua eteenpäin ja löydettiin suoalue, jonka yli kulkivat pitkospuut. Pitkospuilla kulkeminen on ehkä hauskinta ikinä!
Pitkospuiden jälkeen jatkui metsäpolku, joka todennäköisesti johti tuohon parhaaksi kehumaani lähtöpaikkaan. Ei lähdetty kuitenkaan ottamaan asiasta tarkempaa selvää, vaan palattiin takaisin järvelle ja kierrettiin se loppuun.
Eväspaikaksi valikoitui penkki järven rannalla. Penkin vieressä oli jonkinlainen tikasviritelmä, en tiedä järven syvyydestä mutta ehkä siinä voisi uida.
Järveä ympäröivän polun varrelta löytyi useampikin eri suuntiin lähtevä isompi polku. Yhdessä oli kyltti "Pirkkala" ja osassa ei mitään mainintaa mihin polku johtaa. Täytyy joskus tulla selvittämään mitä kaikkia mahdollisuuksia maasto tarjoaa!
Kierrettiin järvi kokonaan, ja jatkettiin viitoitettua polkua takaisin Keskisentielle, jossa auto oli odottamassa. Huomattavasti sujuvampi paluumatka kuin menomatka siis!














Kommentit
Lähetä kommentti