29. Kesäpäivä Kangasalla: Haralanharjun näkötornilla 4.5.2020

Eilen oltiin Pirkkalassa, tänään luvassa oli toinen lähikunta: Kangasala. Ensin retkeiltiin Kangasalan Lildlille, josta mukaan tarttui jäätelöt sekä pientä evästä metsäretkelle: Haralanharjun näkötornin lähimetsiin. Jäätelöä on tullut syötyä läpi vuoden, mutta nämä oli tämän kesän ekat ulkona syödyt tuutit!

Visit Kangasala kertoo Haralanharjusta näin: Haralanharjulta avautuva maisema on valtakunnallisesti arvokas. Sakari Topelius on kirjoittanut siellä runon Kesäpäivä Kangasalla, joka myöhemmin lauluksi sävellettynä on otettu Pirkanmaan maakuntalauluksi. 

 

Näkötornille pääsi autolla näppärästi, tie oli hyvässä kunnossa ja parkkipaikkatilaa oli runsaasti tarjolla. Parkkipaikoilta ei tarvinnut montaakaan kymmentä metriä kävellä, ennen kuin seisoi jo tornin juurella. Asfalttitietä lukuunottamatta metsää oli joka suunnassa silmän kantamattomiin ja polkujakin risteili joka paikassa. 

Tornin juurelta löytyi myös muistomerkki Topeliukselle, merkittävällä paikalla siis oltiin! Itse en tunne Kesäpäivä Kangasalla -runoa muuten kuin nimeltä, mutta jos meinaan täällä Pirkanmaalla vielä useamman vuoden majailla niin kenties täytyy siihenkin perehtyä tarkemmin...

Me suunnattiin Jannen kanssa metsään summanmutikassa valikoitunutta polkua pitkin. Polkuja näkyi vähän siellä ja täällä, isompaa ja pienempää. Jossain vaiheessa tuli opastekylttejä vastaan, niin päästiin toteamaan mitä reittiä ollaan talsittu. 

Metsässä näkyi useampikin perhonen ja varjoisissa kohdissa oli sääskien valtakunta. Nähtiin siis kesän ekat sääsket, ja olisivat kyllä saaneet jäädä näkemättä... Itse olen tosi allerginen niin sääskille, paarmoille kuin mäkäräisillekin, aikalailla kaikelle mikä on pientä ja lentää ja metsästää verta. Tampereen lääkekaapistani ei tällä hetkellä allergialääkkeitä löydy, mutta pitänee hetimiten täydentää sitä! Muuten ei tule retkeilystä tai partiojutuista mitään😅

Löydettiin jonkin eläimen kallo metsästä! Sinne kuitenkin jäi, ei otettu muistoksi...

Ja naavaa jälleen! Jotenkin muistelisin etten olisi sitä niin runsaasti Uudessakaupungissa asuessani nähnyt. Mutta taitaa Turun saaristo muutenkin olla enemmän lehtimetsää, naava ei taida koivuissa niin hyvin viihtyä...

Sillä välin kun mä likasin vaaleaa takkiani kaiken mailman ohjanpohjilla, Janne bongaili pajun. Ja mikäs olisikaan hauskempi lisä metsäretkelle kuin pajupilli!

Kun oltiin tarpeeksi syötetty sääskiä, vaihdettiin maisemaan ja siirryttiin nauttimaan retkieväistä. Toivottiin että oltaisiin päästy vähän korkeammalle kalliolle syömään eväitä järvinäköalan äärelle, mutta sellaista ei tähän hetkeen löytynyt. Laskettiin siis takapuolemme istuinalustoilla verhoillulle kalliolle.  

Muistakaa istuinalustat, 

 ne lisäävat mukavuutta ja ehkäisevät virtsatieinfektioita! 

t. terveydenhoitajaopiskelijat

No millainen oli tuo arvokas maisema tornista katsottuna?

No olihan se tosi hieno! Sininen taivas ja auringonpaiste, kaukana siintävä järvi ja puiden latvat vieri vieressä. Kierreportaat olivat paikoin hieman jännittävät, mutta matka tornin huipulle ei kuitenkaan tuntunut erityisen pitkältä. Puisessa tornissa oli ihanaa vanhahtavaa tunnelmaa ja luonnonläheisyys lämmitti mieltä. Tosi ihana paikka!