31. Woodhenge aka Tamperelainen Stonehenge 9.5.2020

Joskus pienenä kysyin äitiltä näin: "Jos joskus haluaa miehen itsellensä ottaa, pitääkö siitä jotain maksaa?"

Vielä ei ole mitään laskua tullut, mutta huolenpitoa ja huomiota se kyllä tarvitsee.
Viimeaikoina olen keskittynyt ruokkimiseen ja ulkoiluttamiseen!


Hienon aurinkoisen illan kunniaksi lähdettiin Jannen kanssa pyörälenkille. Ilta-aurinko hymyili pilvettömältä taivaalta ja ilma oli lämmin. Pyöräillen meneminen on paljon rennompaa kuin rullaluisteleminen: voi vain paahtaa menemään, ilman että täytyy jännittää isoja alamäkiä tai miettiä minkä kulman takana on hyvää asfalttitietä ja missä vaihtuu sorareitiksi. Silloin myös pääsee hieman kovempaa ja jalkoja voi välillä lepuuttaa istuessa.


Ensimmäiseksi lähdettiin kiertämään Iidesjärveä. Se on tosi kiva lenkkireitti niin kävelyyn, lenkkeilyyn kuin pyöräilemiseenkin. Pyörillä järvi oli kierretty hetkessä ja yllätyttiinkin siitä kuinka nopeasti se kävi. Pienoinen reilukerho oli lenkillä läsnä, kun koitin pysyä 80-luvun retro-Cresentini kanssa Jannen sähköpyörän perässä :D


Pysähdyttiin eväshetkelle jonkin Muotialan puiston penkille. Aurinko tuntui lämpimältä iholla ja pähkinät sekä kuivatut banaanit maistuivat ulkoilmassa. Siinä sitten pohdittiin onko suolainen eväs kuten pähkinät uhka vai mahdollisuus:

Pähkinöissä on rasvaa, niistä saa paljon energiaa - ne ovat myös suolaisia, suolatasapaino kuntoon - suolasta tulee jano - tuleepa ainakin juotua tarpeeksi - juomisesta tulee pissahätä, mikä ei ole pyörälenkillä aina niin toivottava juttu (varsinkaan kun kaupunkiretkillä vessaa tai sopivaa puskaa ei aina ole näköpiirissä)


Kun Iidesjärvi oli kierretty ja Muotiala koluttu, keksittiin lennosta seuraava kohde. Hervannan valtaväylää ajaessa ollaan monesti kiinnitetty huomiota Stonehengeä muistuttavaan taideteokseen "korkealla kukkulalla". Haluttiinkin lähteä katsomaan, millainen se oikeasti on! Tamperelainen Stonehenge, eli oikealta nimeltään Woodhenge, on tehty Hämeenkadulta ja muualta raitiotiereitiltä kaadetuista puistolehmuksista. Se tuo ilosanomaa luonnon monimuotoisuudesta! Kattavampaa kuvailua teoksesta täällä. Kovin hyviä kuvia ei tällä kertaa saatu, kun ei löydetty järkevää reittiä lähemmäs (siinä oli kaikenlaista junanraidetta ja muuta muuttujaa...).


Käytiin pyörähtelemässä myös Hervannan valtaväylän alla sijaitsevassa ihmemaassa...


Paluumatkalla kotiin moikkailtiin söpöjä sorsia Mäkkärin pihassa. Ja seuraavana päivänä lähdettiin tottakai uudelle pyörälenkille. Näitä yhteisistä iltaulkoiluista alkaa muodostua kiva rutiini ja ihana yhteinen harrastus!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

6. Pulkkamäki Horhassa 31.1.2020

27. Vappuretkellä 30.4.2020

44. LAPPI! Hetta-Pallas 26.-30.7.2020