Tänään lähdettiin seikkailemaan Lempäälän suuntaan, toiveena löytää Pirunlinna.
VisitLempäälä kertoo Pirunlinnasta näin:
Pirunlinna on luultavasti noin 1000 vuotta vanha muinaislinna. Sitä
on käytetty asemapaikkana ja vuoren laelta on löydetty myös nykyaikaan
viittaavia merkkejä tulenpidosta, eli linna on ollut pitkään käytössä.
Seutu on kivikkoista ja mäen pohjoisrinne on jyrkkä. Mäen reunoille on
rakennettu vallimaista rakennelmaa kivistä ja siinä on etelän, idän ja
lännen suunnalla portit. Kivivalli on kuitenkin menettänyt korkeuttaan
ajan saatossa. Linnaa alettiin myöhemmin pitää kansalaisten keskuudessa
pirujen rakentamana ja tästä se on saanut nimensäkin.
Mäen pohjoispuolella sijaitsee pirunpesäksi kutsuttu
siirtolohkareiden muodostama luolamainen syvennys. Tästä luolasta on
tehty 90 vuotta sitten kivikautinen nuolenkärkilöydös. Luolan uskotaan
olleen suojana matkalaisille tai pidempiaikaisestikin.
Paikanpäälle löydettiin helposti laittamalla Mapsiin osoite Hirvenkuruntie 149. Autolle löydettiin helposti parkkipaikka, ja siitä matka jatkui jalkaisin. Ensimmäiset muutama sata metriä kuljettiin raekuurossa, mutta myöhemmin pilvet onneksi väistyivät ja aurinko paistoi metsään. Kalliot olivat jo sellaisenaan, sammalten peittämänä, tarpeeksi liukkaita, märkä keli olisi ehkä tehnyt retkestä liian jännittävän.
Metsään lähti hyvät polut, jotka haarautuivat useampaankin suuntaan. Me löydettiin Pirunlinnalle näppärästi kääntymällä ensimmäisestä risteyksestä oikealle menevälle polulle ja toisesta risteyksestä vasemmalle menevälle polulle. Suunnistamisen tueksi laitettiin Mapsiin
Wikipediasta löytyneet koordinaatit.
Vuori, jonka huipulla Pirunlinna sijaitsee, oli hyvin kivikkoista. Koko ajan sai kulkea kieli keskellä suuta ja keskittyä täysillä liikkumiseen; sammal pakeni liukkaasti jalkojen alla ja irtokiviä sekä vaarallisia koloja oli kaikkialla.
Luolan suu oli merkattu isolla puiden muodotamalla ristillä. Suuaukon jälkeen pääsi pieneen eteistilaan, jonka perällä oli toinen ahdas kolo. Kolosta pääsi varsinaiseen "linnahuoneeseen", joka oli iso tila kiven sisällä. Siellä pystyi seisomaan. Hieno ja jännittävä paikka: kannattaa rohkeasti ryömiä syvemmälle vaikka näyttää ahtaalta!
Ensimmäisessä videossa sisäänkäynnistä sisään ja linnan eteistilaan:
Toisessa videossa kuljettiin eteistilan ja linnahuoneen välisestä aukosta:
Janne ei innostunut kivenkoloissa ryömimisestä yhtä paljon kuin minä. Parista viime kerrasta viisastuneena en lähtenyt reissuun uudella vaaleanvärisellä takilla, vaan päälle valikoitui jo peruskouluajoilla hyvin palvellut Haltin pinkki softshell. Luolaseikkailujen jälkeen asettauduttiin evästämään aurinkoiselle kalliolle.
Paikkana tämä oli tosi jännittävä ja kiinnostava! Maastona taas tosi haastava, ja märällä liukkaalla kelillä varmaankin täysi mahdottomuus. Teräviä kiviä ja liukkaita kohtia oli joka käänteessä, eikä mekään ihan ilman verenvuodatusta reissusta selvitty. Onneksi paikalla oli terveydenhoitajia ja laastaria, niin selvittiin siitäkin ;)
Kommentit
Lähetä kommentti