33. Pyynikki ja Rosendahlin ranta 19.5.2020

Nyt on jo useampi päivä mennyt tällä käsikirjoituksella:

aamulla maailman ihanin auringonpaiste

päivällä sataa taivaan täydeltä

illalla hymyilee taas lämmin aurinko

Mikä juttu?

Lähdin haistelemaan kevättä ja metsästämään ilta-aurinkoa Pyynikille. Tuolla veden ja luonnon äärellä kevät tuoksuu ihan erilaiselta kuin täällä Kalevassa työmaiden ja talojen keskellä.

Eteläpuistosta lähtee ihana polku rantaa pitkin kohti Rosendahlin rantaa. Kiva lenkkipolku luonnon keskellä, jossa autoja tai muuta suurkaupungin melskettä ei näy eikä kuulu. Hiekkatieksi se oli yllättävänkin kuiva, ottaen huomioon että päivällä satoi pitempi pätkä.

Yhdessä kohdassa oli vastassa vähän ikävämpi yllätys, kun tienpätkä oli muuttunut mutalammikoksi... Auts :D

Vähän olisi houkuttanut käydä uimassa, mutta se jää nyt toiseen kertaan. Vähän ehkä harmittaa että avantouinnit jäi pois tältä vuodelta. Reilu vuosi sitten oltiin partiokavereiden kanssa Lapissa Lemmenjoella viikko hiihtovaeltamassa. Siellä käytiin kerran avannossa, ilman saunaa, mikä oli huippua ja virkistävää! En siis todellakaan pelkää kylmää vettä.

Aurinkoa ei ihan riittänyt suihkulähteelle saakka, mutta ehdin kotiin ennen pimeää! Ihanaa kun kesää kohti päivät pitenee ja herätessä on valoisaa! Parin viikon päästä alkaa karu arki, kun hoitsutyöt jatkuu. Vähän jännittää miten sitä saa itsensä viideltä ylös, että ehtii seitsemäksi aamuvuoroon Kangasalle. Toivottavasti aikainen auringonnousu auttaa silloinkin saamaan silmät auki hyvillä mielin...