43. Lappi lähestyy - pikavisiitti koti-kotiin! 22.-23.7.2020

3 päivän päästä startataan auto kohti Hetta-Pallasta, aika hurjaa. Muutossa toin Tampereelle aikalailla kaikki perusretkeilyvälineet. Kuitenkin vaellusta varten täytyi käydä Uudessakaupungissa kaivelemassa isin retkivarustevarastoja, ja kaikenlaista tarttuikin mukaan!

Hyppäsin junasta Turun rautatieasemalta suoraan isin uuteen autoon (on muuten aika veikeää seistä rautsikan portailla bongailemassa autoa, jota ei ole ikinä ennen nähnyt...), jolla hurautettiin Partioaittaan katselemaan karttoja ja opaskirjoja Lapista. Isin sponssaamana matkaan tarttui Hetta-Pallaksen kartta + opaskirja, 2 in 1! Liikkeessä vielä kokeiltiin että kartta on vettähylkivää matskua, eikä mitään peruspaperia joka menee ensimmäisenä kosteana hetkenä paperimassaksi. Opaskirja olikin ihan huikea lisä, sen tuella oppi paljon uutta alueesta, nähtävyyksistä ja tuvista. Me ollaan lähdössä melkein 100 vuotta vanhalle retkeilyalueelle jolla historiaa riittää, onkin mielenkiintoista päästä etukäteen tutustumaan paikkoihin. Retkestä saakin enemmän irti, kun tietää vähän mihin kiinnittää huomiota!

Koti-kotoa (eli siis vanhemmilta, mun entisestä kodista, koti ja koti-koti on eri asia!) tarttuikin mukaan kaikenlaista. Ihan ensimmäiseksi nappasin ennakkoperintönä (vitsailtiin että saavat sitten perunkirjaan kirjoittaa että olen tällaisen saanut jo, huikeista summista kun on kyse...) isin 80-luvulta peräisin olevan teltan. Teltat ovat tosi kalliita, mikä on opiskelijan näkökulmasta vähän ikävää. Viime kesänä yövyin tuossa isin vaellusteltassa yhden yön, ja hyvähän se vieläkin on! Nyt se on kanssani matkalla Tampereelle, jossa vaihdan sisätelttaan uudet kuminauhat ja käsittelen kankaan vedenpitäväksi. Toivottavasti palvelisi vielä ainakin muutaman vuoden.

Kaikenlaista pientä tavaraa tarttui myös mukaan: vedenpitäviä pakkauspusseja, puukkoni terotettuna, teleskooppimakkaratikku, muovinen kuksani (tämä on mulla ollut retkillä niin kauan kuin muistan), kompassi, laskuvarjokankainen päiväreppu ja mitäköhän muuta. Isillä on vuosikymmenten varrelta tosi hyvää näkemystä kaikenlaisesta: mitä kannattaa olla mukana ja millaisilla varusteilla on hyvä lähteä. Yksi ykkösjuttu aina on olleet nuo vedenpitävät pakkauspussit (tai muovipussit), vaihtovaatteiden kun pitää säilyä kuivana vaikka sataisi.

Joku saattaisi sanoa tuosta teleskooppimakkaratikusta että kyllä kunnon partiolainen itse makkaratikkunsa veistää. Joo. Aina ei tarvitse mennä siitä mistä aita on matalin, välillä voi mennä siitä missä ei ole aitaa ollenkaan.

Ainiin! Isi löysi meiltä kotoa sääskilippikset. Eli lippikset, joihin on integroitu hyttysverkko suojaamaan pieniltä verenimiöiltä. Ihan huikea keksintö, näistä tulee varmasti meidän jokaisen lempivaruste, paikallisten mukaan tänä vuonna on enemmän sääskiä kuin piiiiiitkään aikaan...

Käytiin äitin kanssa vielä hakemassa Scandinavian Outdoorin outletista hakemassa mulle pitkähihainen paita, jonka läpi hyttyset eivät pääse pistämään. Olen tosi allerginen hyttysille, hyttysen pisto tuottaa enemmän kipua kuin rokotukset. Että ihan turha sanoa mulle että "ei satu hyttysen pistoa enempää!". Kaksi viikkoa olen jo allergialääkettä päivittäin ottanut, jotta olisi verenkierrossa tasainen virtaus sitäkin ennen erämaata.

Outdoorista tarttui mukaan myös kevyt retkipyyhe, jollaisesta olen unelmoinut jo iät ja ajat. Se on tosi pieni ja kevyt, menee näppärästi pieneen tilaan (vie pakattuna ehkä 5 tulitikkuaskin verran tilaa, olisin tähän kuvan laittanut mutta eipä ole nyt näppärästi saatavilla...) ja kuivuu nopeasti.

Onhan tämä retkeily yhtä varusteurheilua! Mutta hyvillä varusteilla paaaaljon miellyttävämpää.

Kaiken varusteiden haalimisen ohessa ehdittiin käydä mökillä yöpymässä, saunomassa ja uimassa. Ja Mököäkin näin!💙