46. ME NÄHTIIN OIKEA NORPPA!!! 20.-22.8.2020

"Suunnittele Heini meille just sellainen kesäreissu ku sä haluat. Mulle käy kaikki." -Janne K. 2020

Mitä kuuluu mun unelmakesäreissuun? Lappi poroineen on jo tälle kesälle nähty, joten lähdettiin toteuttamaan mun toista unelmaa:

LÄHDETTIIN SAIMAALLE KATSOMAAN IHAN OIKEITA SAIMAANNORPPIA!

Norpille on aina ollut paikka mun sydämessä. Multa löytyy kotoa iso norppajuliste sängyn yläpuolelta ja norppapaidankin olen ostanut Tampereen luontokaupasta. Haaveena on ollut jo pitkään päästä näkemään oikea norppa, ja koska norpat ei tule meidän luokse, täytyy meidän lähteä norppien luokse Saimaalle.

Sattumalta bongasin jotain matkailusivustoa selatessani mainoksen norppasafarista, ja siihen oli pakko syventyä tarkemmin! Norppasafari maksoi 75e yhdeltä, eli aika arvokas kokemus. Vähän pisti mietityttämään onko liiankin arvokas, mutta lopulta norpat veivät voiton. Siinä sitten Jannenkin kanssa laskeskeltiin, että kun teltassa majoittuminen ei maksa mitään, ei tuo hinta ole kauhean paha. Jos lähtisi hotellilomalle, tulisi vähintään tuon verran hintaa pelkälle majoittumiselle.

Pakkaaminen reissuun on aina yhtä vaikeaa. Pää lyö ihan tyhjää ja koko ajan on sellainen tunne että jotain tärkeää on unohtunut. Ykkösluokkalaisena sudenpentuna oli halunnut pakata ihan itse, silloin lähinnä ärsytti jos äiti yritti auttaa pakkaamisessa. Nykyään saisi äiti koska vaan tulla pakkaamaan mun puolesta😅

Torstaina herättiin aikaisin ja auto starttasi ennen yhdeksää. Mä olin ansiokkaasti koko viikon intoillut norppien näkemistä, Jannekin osaisi vaikka unissaan kertoa milloin kuutit syntyvät ja missä kohtaa vuotta norpat vaihtavat talvikarvansa pois😂

Ajopäivä oli todella aurinkoinen ja pilvetön, kesän kauneimpia päiviä. Matkalla pysähdyttiin uimaan Jannen äidin neuvomalle P-paikalle. Vesi oli ihanan virkistävää ja täynnä pieniä kaloja. Ne kalat ei pelästyneet yhtään, vaikka kävelin aivan niiden vierestä.

Välitankkaus tehtiin Jari-Pekan Hesburgerilla, hyvä ruoka parempi mieli. Hesen pihalla oli myös trampoliineja, en myönnä hyppineeni... Suunnilleen kuuden tunnin matkaan saatiin mahtumaan myös reissu Prismaan ja Jannen elämän ensimmäinen vedenylitys lossilla. Kyllä tuntui 6h ajomatka hyvältä, kun vertaa sitä Lapinreissun 15h ajomatkaan.

Kolmen jälkeen päästiin perille Saimaalle Oraviin. Norppasafari oli vasta illalla auringonlaskun aikaan, klo 18-21. Mietittiin etukäteen pitkään missä tuo ensimmäinen yö vietetään. Safarin jälkeen yömyöhällä väsyneenä telttapaikan etsiminen olisi ollut ihan tuhoontuomittu ajatus, joten päädyttiin ottamaan huone Oravi Apartmentsista, luhtitalotyyppisestä hotellista. Yksi yö maksoi kahdelta yhteensä 89e, sisältäen tunnin saunavuoron.

Ennen safarille lähtöä syötiin vielä mikroateriat, jostain syystä Janne tai edes äitini ei suostu mun kanssa mihinkään jos olen nälkäinen... Safarille lähdettiin aurinkoisessa säässä t-paidat päällä, mutta pakattiin kuitenkin tuulitakit mukaan.

Safari toteutui käytönnössä pienellä avoveneellä, jonka kannella istuttiin pelastusliivit päällä. Kolmen tunnin ajan kierreltiin kansallispuiston alueella norppia bongaillen. Reissun aikana nähtiin uiva majava, majavan pesä, kalasääksiä ja niiden pesä korkean kiven päällä. Aurinko lämmitti, mutta tuulitakille tuli tarvetta, sen viileästi tuuli puhalsi veneen kiitäessä järvellä.

Safarin aikana oli tarjolla myös kahvia/teetä/kaakaota ja toskakakkua. Kaikki maistuu paremmalta ulkoilmassa!

No nähtiinkö me norppia? NO NÄHTIIN!!! Yhtään kivellä loikoilevaa norppaa ei bongattu, vaikka aurinkoinen ja tuuleton sää suosi. Kuitenkin nähtiin veikeä vedessä uiskenteleva norppa: utelias mutta säikky. Norppa uiskenteli veneen lähistöllä ja nosti päänsä pinnalle eri suunnista. Hetken se katseli suoraan meitä kohti, ennen kuin katosi veden syvyyksiin. Voi miten söpö se oli💛 Loppujen lopuksi nähtiin koko reissun aikana kahtena päivänä norppa: viimeisenä päivänä matkalla Linnansaaresta mantereelle tuli norppa moikkaamaan ihan rannan tuntumaan! Ei olisi voinut reissu paremmin päättyä.

Safarin jälkeen suunnattiin takaisin Apartmentsille ja saunaan. Kyllä tuntui lämmin sauna hyvältä viimassa istumisen jälkeen. Rentouttavien löylyjen jälkeen uni maistui.

Aamulla herättiin yhdeksän aikoihin, pakattiin ylimääräiset tavarat autoon ja suunnattiin rinkat selässä reittiveneen laiturille. Linnansaaren kansallispuisto on nimensä mukaisesti saaressa, sinne ei pääse auton kanssa mitenkään. Matka reittiveneellä mantereelta saareen kesti noin 15 minuuttia.

Vene saapui Sammakkoniemen leirintäalueelle, toiselle saaren kahdesta majoittumispaikasta. Sammakkoniemestä löytyi ihan kaikenlaista: kioskia, välinevuokrausta, pikkumökkejä majoittumiseen ja vuokrattavia puutelttoja eli tentsileitä. Lisäksi siellä oli maksullisia telttapaikkoja. Me haluttiin kuitenkin vähän rauhallisemmalle majoittumispaikalle, joten suunnattiin saaren toisella laidalla sijaitsevalle Perpulanluhdan telttailualueelle. Siellä majoittuminen on ilmaista, lisäksi löytyi huussi, kaksi nuotiopaikkaa ja uimapaikkoja.

Perpulanluhdalle kuljettiin luontopolkua pitkin. Luontopolku kokonaisuudessaan oli 7km pituinen rengasreitti. Me valittiin ensimmäiselle päivälle rannanpuoleinen reitti. Se kulki saaren rantaviivaa pitkin, ylös ja alas kallioisia mäkiä. Maasto oli ajoittain vaikeaa ja jyrkissä laskuissa sai rinkkojen kanssa olla varovaisia. Matkalla pysähdyttiin syömään Lapissa hyväksi todettuja trangiapizzoja.

3,5km pituisen rantareitin kulkemiseen meni suunnilleen 3 tuntia ruokataukoineen, se kertoo maaston haasteellisuudesta jotain. Myös ilma oli todella lämmin, yli +23 astetta, jolloin useampi juomataukokin oli tarpeen. Seuraavan päivän paluumatka oli metsän keskellä tasaista maastoa, joka painettiin taukoineen 45 minuuttiin. Siinä konkretisoitui hyvin maaston ja sään vaikutus matkaan kuluvaan aikaan, matkan pituus on ihan toissijainen asia.

Matkan aikana päästiin tutustumaan meille uuteen luonnon ihmeeseen, jota ei oltu osattu edes ajatella etukäteen. KOKO METSÄ OLI IHAN TÄYNNÄ HIRVIKÄRPÄSIÄ!!! En muista milloin viimeksi olisi mennyt niin pahasti hermot johonkin ötökkään. Ne oikein hakeutuvat niskaan, josta ryömivät syvälle hiuksiin. Mulla oli niitä jopa paidan alla, apua. Lapissa sääskiä oli joka paikka täynnä, mutta niidenkin kanssa pärjäsi paremmin. Sääskien kanssa minä olen se iso ja vahva, joka voittaa toisen yhdellä läpsäisyllä. Mutta hirvikärpästen kanssa? Ei kuule mene yhtään niin. Kuoleeko se läpsäisyyn? Ei. Kuoleeko se päälle astumiseen? Ei. Kuoleeko se veteen hukuttamiseen? Ei. Se kuolee vain ja ainoastaan jos sen liiskaa kahtia kynnellä tai puukolla. Loppumatkasta olin jo niin kypsä näihin (anteeksi äiti, nyt tulee ruma sana) vi**u-s**t****hin, että jos jossain kutitti oli Jannen velvollisuus tarkastaa onko se hirvikärpänen ja ottaa se hengiltä.

Päivällisaikaan mennessä saavuttiin leiripaikalle. Telttapaikka löytyi kohtuuläheltä rantaa. Juurakkoisessa ja kallioisessa maastossa ei kovin montaa hyvää paikkaa ollut, tosin ei montaa telttailijaakaan. Meidän lisäksemme paikalla yöpyi kaksi muuta pariskuntaa.

Päivällisen jälkeen otettiin pienet päiväunet ja käytiin uimassa. Rannan pohjahiekka oli ihan täynnä "glitteriä", joka kimalsi kauniisti auringossa. Ei oikein päästy selvyyteen mitä se oli, mutta jotain mineraalia veikkailtiin. Vesi oli tosi kirkasta, ei kuitenkaan niin kirkasta kuin Lapissa Hietajärvellä (siellä vesi oli ihan uskomatonta).

Auringonlaskua lähdettiin katsomaan Linnavuoren huipulla sijaitsevalle näköalapaikalle, josta avautuivat upeat näköalat norppien kotiin. Pitkä tovi saatiin istua kallioilla kahdestaan luonnon rauhasta nauttien. Näköalat olivat huikeat ja sää mitä upein! Koitettiin bongailla kiviltä norppia, mutta ei niitä kuitenkaan nähty.

Iltapalan jälkeen käperryttiin makuupusseihin nukkumaan. Yö oli yllättävän viileä, ei kuitenkaan kylmä. Mä nukun teltassa tosi hyvin, ehkä paremmin kuin koskaan sisällä omassa sängyssäkään. Janne ilmoitti aamulla ettei koskaan enää tule telttaan nukkumaan, muutaman kirosanankin saattoi mainita nukkumiskokemuksestaan kertoessaan.

Aamusta aikaisin pakattiin kamat kasaan ja lähdettiin suuntaamaan takaisin Sammakkoniemelle, josta päästäisiin taas reittiveneen kyytiin. Paljon ei matkan aikana pysähdelty kuvia ottamaan, joka kerta kun sekunniksikin pysähtyi niin hirvikärpäset hyökkäsivät. Ne vauhdittivat hyvin matkantekoa, metsän siimeksessä vaeltamisesta tuli lopulta vain kilpajuoksu hirvikärpäsiä karkuun.

Sammakkoniemestä löytyi kaivo ja todella tyylikäs huussikokonaisuus! Huussirakennuksesta löytyi jopa invavessa. Joka ovessa oli hieman kiusallisesti isot lasi-ikkunat... Sammakkoniemi oli kokonaisuutena hyvin siisti ja selkeästi lapsiperheiden suosiossa. Täytettiin juomapullot kaivosta ja keiteltiin kevyet lounaat ennen veneeseen menoa. Vene kuljetti meidät takaisin mantereelle, josta matka auton kanssa jatkui kohti Tamperetta.