48. Vielä tarkenee nukkua ulkona! 18.-19.9.2020

Pitkä koronakevät perui partioleirit ja -retket, mutta onneksi nyt syksyllä ollaan päästy taas sudenpentujen kanssa retkeilemään. Lokeissa perinteenä on, että kaikkien sudenpentujen yhteisellä päiväretkellä kolmannen vuoden sudenpennut nukkuvat yön laavussa. Ja meidän pienet Kuutit ovat jo kolmosluokkalaisia! Miten ne voi olla jo niin isoja ja taitavia? Juuri ne oli pieniä ykkösluokkalaisia, aika menee niin nopeasti. Ja ehkä tässä järkyttää eniten se, että MÄ OLEN ASUNUT TAMPEREELLA TARPEEKSI KAUAN, ETTÄ NE VOI OLLA JO KOLMOSELLA! Mä oon siis muuttanut Tampereelle silloin, kun meidän ihanat sudenpennut aloittivat koulutaipaleensa. Tästä starttaa Kuuttien viimeinen vuosi sudenpentuina, ja mäkin oon jo yli puolenvälin opinnoissa. 

Retkikohteeksi valittiin Katajajärven laavu Kangasalla. Meillä muualta tulleilla ei ole vielä kovin hyvää tuntemusta alueen laavuista, joten Googlailemalla mentiin. Katsottiin mikä laavu olisi kohtuullisen lähellä ja hyvien kulkuyhteyksien päässä. Pienten kanssa retkeillessä on tärkeää myös miettiä kuinka pitkä matka parkkipaikalta on pelipaikalle, pienet jalat kun eivät jaksa raskasta rinkkaa kantaa loputtomasti. 

Perjantaina illalla startattiin yhteiskyydeillä kohti laavua, sudenpentujen vanhemmat kantoivat kortensa kekoon ja ystävällisesti järjestivät yhteiskyydit retkelle. Parkkipaikka löytyi Wattipolun päästä, jossa purettiin lapset ja rinkat autoista. Sitten vilkuteltiin vanhemmille heipat ja lähdettiin kävelemään kohti laavua. Laavulle oli vajaan 2km matka, ensin sora-autotietä ja myöhemmin metsäpolkua pitkin. 

Laavu sijaitsi ihanalla paikalla Katajajärven (tai pikemminkin lammikon...) rannalla. Fasiliteetteina oli kaksi huussia, puuvaja, kiintolaavu ja nuotiopaikka. Perille päästyämme ihmeteltiin hetki maastoa, vietiin tavarat laavuun ja leikittiin. 

 

Kuuttien kanssa retkeily on I H A N A A. Ne on jo niin isoja, että osaavat jo viihdyttää itse itseään. Ja keskenään niillä on niin hyvä ryhmähenki, että leikkivät ihanasti keskenään ja ottavat kaikki mukaan! Perjantai-ilta oli aikalailla rentoa hengailua, jossa lapset touhuilivat omiaan ja me johtajat saatiin keskittyä ruoanlaittoon.

Iltapalaksi me loihdittiin nuotiovoileipiä: folioon käärittyjä "toasteja" jotka lämmitettiin nuotiolla. Jälkiruoaksi oli rakkaudella tehtyjä suklaabanaaneja. Sudenpennuista lähtee mielettömästi ääntä, ja päivän mittaan vitsailtiinkin että luonnonrauhaa ei tulla tällä retkellä kohtaamaan. Keksin kuitenkin markkinoida suklaabanaanit hiljaisuuden suklaabanaaneina, jotka tulee syödä täydessä hiljaisuudessa ja syödessä kuunnellaan luonnon ääniä. Kuuluuko veden liplatus? Entä tuulen humina puissa? Hiljaisuuden suklaabanaanin sai käteensä vasta kun osasi olla ihan hiljaa, ja kaikki lapset oli hiljaa! Varmaan 10min syötiin hiljaisuudessa suklaabanaaneja, ihan uskomatonta. Nuotio rätisi ja hiljaisuudessa tunnelma oli rauhallinen, mikä selvästi rauhoitti energisiä pentuja, joita varmaan kaikkia enemmän tai vähemmän jännitti metsässä nukkuminen. Se olikin sitten ainoa hiljainen hetki koko retken aikana...

Suklaabanaanien jälkeen koitin markkinoida hampaidenpesun hiljaisuuden hampaidenpesuna, mutta se ei onnistunut ihan niin hyvin... 

Nukkumaanmeno onnistui ihan kivasti, kenellekään ei tullut koti-ikäväkriisiä ja kaikille löytyi mieluinen vieruskaveri yöksi. Lapset mahtuivat juuri sopivasti laavuun nukkumaan, tiivis tunnelma lämmitti eikä kukaan valittanut aamulla palelleensa. Me johtajat nukuttiin teltassa laavun takana.

Tosi hyvin tarkeni nukkua vielä ulkona! Mulla oli lainassa Jannen huippupussi, jolla ei tullut kylmä missään vaiheessa. Mun oma makuupussi, untuvatäytteinen, on tehty 160cm pitkälle ihmiselle, mikä on hieman nihkeä 175cm pitkälle minulle. Jannen makuupussilla pärjäisi kunnon pakkasessakin, ainakin pussin tiedot niin kertovat. Se ei kuitenkaan Jannen kanssa sisätiloissa nukkumista hurjempaa käyttöä näe, joten halusin testata oisko se oikeasti hyvä. Tämän käyttökokemuksen perusteella voin sanoa, että Jannella on tosi hyvä makuupussi, joka saa tulla mukaani seuraavallekin yöretkelle (näillänäkymin me nukutaan Kuuttien kanssa laavussa seuraavan kerran loka-marraskuun vaihteessa sudenpentujen yöretkellä).

Herätys oli aamulla kahdeksalta, tosin me kaikki herättiin jo seitsemältä. Tunti hyvää nukkumisaikaa meni hukkaan, kun sudarit eivät osanneet olla aamulla hiljaa vaan höpöttely alkoi heti kun silmät aukesivat. Me pistettiin sitten kostoksi sudenpennut pienelle aamureippailulle: puoli tuntia juoksemista ja hyppimistä, saavatkohan johtajat seuraavalla retkellä nukkua rauhassa herätyskellon soittoon saakka?

Aamupalaksi maistuivat edelliseltä illalta jääneet leivät. Alkuperäinen suunnitelma oli keitellä puuroa, mutta todettiin ettei jakseta alkaa tiskaamaan trangioita. Aamupalan jälkiruoaksi paistettiin tikkupullia, hyvä ruoka - parempi mieli. 

Pian kymmenen jälkeen paikalle ilmaantuivat ykkös- ja kakkosluokkalaiset sudenpennut sekä perhepartiolaiset (alle kouluikäiset lapset vanhempineen). Lauantai menikin sitten kaikkien sudenpentujen yhteisellä päiväretkellä. Päiväretken aikana kokkailtiin trangialla, paistettiin nuotiolettuja, harjoiteltiin ensiaputaitoja ja leikittiin. 

Lauantai meni tosi nopeasti, ja pian olikin jo aika lähteä kotiin väsyneinä ja savunhajuisina💛 Reippaat Kuutit kantoivat urheasti rinkkansa takaisin parkkipaikalle, väsymys selkeästi painoi mutta kaikki jaksoivat loppuun saakka. 

On muuten tosi hienoa käydä huussissa, kun sudenpennut ovat piiloleikkiinsä löytäneet mielettämän piilon siitä huussin takaa. Tästä tilanteesta juontaa juurensa uusi sananlasku:

" Annetaan kaikille vessarauha, se on yhtä tärkeä kuin ruokarauha"

-Heini 2020