49. Merellä again! 25.-26.9.2020

 

Viikko sitten kriiseilin kuinka isoja meidän Kuutti-sudenpennut jo on, niin auta armias mun edellistä sudenpenturyhmää Uudessakaupungissa! Ihan ensimmäinen sudenpenturyhmä jota vedin meni nyt kahdeksannelle luokalle (huhhuh), toinen ryhmä viidennelle luokalle ja Kuutit kolmoselle. Noita vitosluokkalaisia, Meritähtiä, vedin viimeisimpänä kun asuin vielä Ukissa. Meritähdet olivat silloin ykkös- ja kakkosluokkalaisia, niin pieniä ja suloisia. Viikonloppuna mulla oli mahdollisuus nähdä kullanmuruja uudelleen, kun mua pyydettiin mukaan Merihaiden seikkailijapurjehdukselle!

Tampereella piti kissojen ja koirien kanssa etsiä ukilainen partiohuivi. Ei olisi mun ex-sudenpennut kuulemma huolineet mua mukaan tamperelaisessa huivissa😂 Siinä laskeskelin että taitaa kaksi vuotta tulla täyteen siitä, kun viimeksi olen partioalus Kristan kyydissä ollut. Ukissa asuessa meripartion kautta tuli käytyä monta kertaa vuodessa merellä ja siellä liikkuminen ja retkeily oli enemmän tapa kuin poikkeus. Järvi-Suomeen muutolla on ollut vaikutuksensa...

Täytyy sanoa, että olipa ihanaa päästä pitkästä aikaa purjehtimaan moottoriveneellä! Huomasi että on ollut ikävä saaristoa, aaltojen keinutusta, raikasta meri-ilmaa ja hyytävää tuulta sekä saarien omalaatuista ympäristöä. Iloisena yllätyksenä tuli myös onnistunut Kristan remontointi. Vanhat öljyä tihkuvat kokolattiamatot oli vaihdettu uusiin, kuvottavat patjat siisteihin ja jokatalvinen murheenkryyni öljykamiina ilmalämpöpumppuun. Yllättävän nopeasti muistui myös mieleen miten kaikki pelittää ja miten rantautumisessa toimitaan. Toivottavasti pyytävät vielä uudestaankin purjehtimaan!

Perjantai-ilta oli kauniin aurinkoinen. Rannassa lämpötila huiteli kahtakymppiä, merituulessa toki ilma oli hieman viileämpi. Krista tarjoaa muuten aika hyvät palvelut: on sauna, suihku, vesivessa, sängyt kahdessa kerroksessa ja keittiö sekä tietysti sähköt. Ainoa puuttuva mukavuus on automaattinen ohjaus, sitä ei koskaan ole asennettu. Onneksi meillä on kuitenkin paljon reippaita pikkupartiolaisia, jotka kipparin avustuksella huolehtivat ohjaamisesta. Tätä entistä troolaria minäkin olen ykkösluokkalaisesta lähtien ohjannut! 

 

Loppupätkä menomatkasta Isokariin meni mukavasti kannella istuskellessa. Avomerellä monesti keinuttaa ja tuulee, mutta tällä kertaa ilma oli aika tyyni. Hauskasti kuitenkin säätila näytti erilaiselta eri puolilla venettä: toisella puolella oli kaunis auringonlasku ja toisella tummempia pilviä, jotka osoittautuivat myöhemmin ukkospilviksi. 

 

Rantautuminen Isokariin meni hyvin ja pian päästiinkin nuotion äärelle iltapalalle. Partiolauluja laulaessa kuitenkin sade yllätti, ensin pienenä tihkuna ja myöhemmin kaatosateena ja ukkosena. Veneen sisällä kannen alla ei sade tuntunut missään, toki kanteen hakkaavat pisarat sekä jyrinä kuuluivat ja välillä kattoikkunoista välähtivät salamat, kuitenkin pysyttiin kuivina. 

Lasten märät vaatteet leviteltiin konehuoneeseen kuivumaan. Konehuoneen lämmössä vaatteet kuivuivatkin ja aamulla saatiin kaikki kuivaa päälle. En kuitenkaan löytänyt mun pipoa mistään, vaikka jokaisen paikan kolusin. Lopulta päädyin tutkimaan konehuoneen lattian hieman tarkemmin, siltä varalta että pipo olisi tippunut sinne jonnekin. Ja olihan se... Se löytyi moottorin alta jonkinlaisesta lammikosta ":)". Neste oli kirkasta ja hajutonta, eli onneksi ei öljyä. En tiedä mitä se oli, mutta en tiedä haluanko edes tietää. Kotiin päästyäni äiti ihanasti pesi pipon💘. No, enemmän kerrottavaa on siinä mikä ei mene putkeen, eli pienet vastoinkäymiset eivät reissussa haittaa. 

Yö meni mukavasti makuupussissa Kristan uusilla patjoilla. Sohvien selkänojat nousevat vaaka-asentoon, jolloin syntyy ylä- ja alasängyt, nukkumapaikkoja on siis runsaasti.  

Aamu valkeni kauniina, maa oli märkä sateen jäljiltä. Aamupäivällä käytiin vielä kiertelemässä Isokarin saarta. Paikallisista nähtävyyksistä käytiin katselemassa tykkiä, bunkkeria sekä majakkaa. Majakkaa ei päästy kunnostustöiden vuoksi kovin läheltä ihailemaan, mutta bunkkereissa lapset kiersivät useaan otteeseen. 

Isokarista matka jatkui tuulisessa säässä ja aallokossa Haidukseen, jossa pysädyttiin syömään ennen kotiinpaluuta. Lapset ohjaamisen lisäksi hoitavat ruoanlaiton veneessä, pääsevät siis tositoimiin kaikkiin askareisiin. Myös tiskaaminen sujuu tehokkaasti liukuhihnalla. Purjehduksen jälkeen uudet partiolaiset antoivat partiolupauksen, kaikenkaikkiaan oikein onnistunut reissu.

Purjehduksen jälkeen pääsin kotiin syömään lapsuuden herkkuruokaa, ahvenfileitä. Kotona odotti myös valmis omenapiirakka! Sunnuntaina menuussa oli poronkäristystä, kyllä kannattaa tulla koti-kotiin käymään! Ilta huipentui vielä saunomiseen mökillä.

Pikkuveli tuli lauantaina moikkamaan, sunnuntaina oli isosiskon vuoro. Mersun ja äitin kanssa inspiroiduttiin käymään läpi "muistojenlaatikoita", eli kokoelmia meidän vanhoja lapsuusvaatteita ja piirustuksia sekä muita muistoja. Sää Uudessakaupungissa oli uskomattoman KESÄINEN. Lämpötila ulkona oli 24 astetta ja aurinko paistoi. Tampereella oli viimeviikolla ruska hyvässä vauhdissa, täällä puut olivat vihreät ja kukissa oli hyönteisiä. 

Olipa ihana nähdä myös Mököä pitkästä aikaa💛