55. 24h Hämeenlinna 6.-7.11.2020

Nyt on tältä syksyltä kotoilut takana, ja saadaan palata jonkinlaiseen järkevään arkeen. Pitkän etäkouluilun jälkeen meilla alkaa vihdoin harjoittelu TAYS:ssa ihanilla lastenosastoilla. Mulla on ensin 3vk lasten kirurgisella ja sen jälkeen 3vk lapsivuodeosastolla (jonne äidit ja vauvat tulevat synnytyksen jälkeen). Mä oon tätä odottanut koko opiskeluajan, tykkään tosi paljon olla ja työskennellä lasten kanssa. Tällä hetkellä kaavailen tulevaisuuttakin siihen suuntaan, että saisin lasten kanssa työskennellä neuvolassa tai kouluterveydenhuollossa. 

Ennen harjoittelun alkua haluttiin Jannen kanssa päästä vähän vetämään henkeä jonnekin kodin seinien ulkopuolelle. Näin korona-aikana ei kovin paljon mahdollisuuksia matkustamiseen ole, eikä kovin kauas viitsi lähteä. Perjantaina neljän aikoihin startattiin auto ja suunnattiin kohti Hämeenlinnaa. Kun oli oma auto käytössä, ei tarvinnut lähteä julkisen liikenteen sekaan seikkailemaan (ja altistumaan kahta kauheammin koronalle juuri ennen harkan alkua) ja saatiin joustovaraa myös aikatauluun. 

Pitkään googlailtiin eri vaihtoehtoja reissulle. Lopulta päädyttiin Hämeenlinnaan: se sijaitsi kohtuullisen ajomatkan päässä ja sieltä löytyi myös mielenkiintoista nähtävää. S-etukorttia vinguttamalla saatiin Hotelli Vaakunasta edulliseen hintaan huone, yö maksoi noin 50e per nuppi sisältäen aamupalan. Vaakunaa on kehuttu Hämeenlinnan hienoimmaksi hotelliksi, ja olihan se hieno. Kaikki oli aivan uusittua ja hotellissa oli ihana valoisa tunnelma. Meillä oli huone ylimmässä kerroksessa, jossa ei juurikaan ääniä kuulunut. 

Taloksi asettumisen jälkeen nukuttiin päikkärit (elämän edellytys) ja katseltiin telkkaria, ennen kuin lähdettiin vähän hienompaan ravintolaan syömään. Me oltiin varattu iltakahdeksaksi pöytä Jannen äidin suosittelemasta kellariravintola Hällästä, joka sijaitsi ihan hotellin lähellä. Se oli aivan ihana paikka! Vanhan talon kellarikerroksessa. Tunnelmaa loivat vanhantyyliset kalusteet, tiiliseinät ja punatiiliset kaaret katossa. Kun kerrankin lähdettiin hieman hienommin (ja kalliimmin) syömään, pukeuduttiin myös sen mukaisesti. Pääruoan lisäksi tilattiin tottakai jälkiruoat, joista nautittiin kaikessa rauhassa. 

Vaakunan patjoja kehuttiin hotellin nettisivuilla näin:

"Tässä kompaktissa huoneessa olemme panostaneet sänkyyn. Huoneessa on Superior-luokan parivuode, jonka patja on suunniteltu mukailemaan ihon lämpöä, antaen parhaan mahdollisen unikokemuksen. Täällä heräät aamulla hyvin levänneenä uuteen päivään."

Ja ne olivat kuin olivatkin todella hyvät! Alkuun ne tuntuivat hieman kovilta, mutta lopulta nukuttiin älyttömän hyvin. Kumpikaan ei juurikaan heräillyt yön aikana, eikä aamulla tuntunut jumeja hartioissa tai selässä.

Aamulla suunnattiin tottaki hotellin aamupalalle, aamupalan takia hotelleihin mennäänkin... Varaussivustoilla eri hotelleja vertaillessa Vaakunan aamupala oli saanut parhaat arvostelut. Ja olihan se tosi hyvä! Aamupalalla oli runsaasti vaihtoehtoja ja vatsat sai täyteen helposti, päivän tärkein ateria. Aamupalalla soi ihana rauhallinen musiikki ja tunnelma oli muutenkin kohdillaan, ruokasalissa oli ihana istuskella rauhassa ja nauttia aamuteestä ja pöydän antimista.

Aamupalan jälkeen käytiin kävelemässä lähiympäristössä. Hotelli sijaitsi vastarannalla Hämeen linnaa, joten pääsiin näkemään myös vedenpuoleinen puoli linnasta. Aamulla herättiin pilvettömään taivaaseen ja aurinkoon, ihana sää pienelle kävelylle. 

Lopulta oli aika pakata kassit autoon ja palauttaa huoneen avainkortit respaan. Seuraavaksi suunnattiinkin Hattulaan Jannen mummon kahvipöytään, jossa oli tarjolla kaikenlaista ihanaa. Matkalla hattulaan Janne esitteli auton ikkunasta Aulangon nähtävyyksiä, siellä täytyy käydä keväämmällä katselemassa luontoa! 

Kahvittelujen jälkeen lähdettiin ihailemaan Hämeen linnaa. Osallistuimme linnassa opastetulle kierrokselle, joka kiersi linnaa ulkopuolelta. Oppaasta paistoi innostus linnaa ja sen historiaa kohtaan ja hänen tapansa kertoa tarinoita oli hyvä. Hiukan harmiteltiin että kierrosta ei koronan takia järjestetty ollenkaan linnan sisätiloissa, olisi ollut mielenkiintoista kuulla lisää tarinoita eri huoneista. Kierroksen jälkeen kierrettiin omatoimisesti linnan sisällä ja katseltiin mitä sieltä löytyy. Opastettuna osaisi ehkä paremmin kiinnittää huomiota yksityiskohtiin, nyt lähinnä kierreltiin kaikki läpi tietämättä sen syvällisemmin mitä lattioiden päällä oli vuosia aikaisemmin tapahtunut. 

Linnaseikkailun jälkeen suunnattiin Hesburgerin kautta takaisin kotiin. Takaisin Tampereella oltiin ennen viittä, aikalailla tasan vuorokausi oltiin siis reissussa. Ihana miniloma kotiseutujen läheisyydessä!